Ei ole helppoa bloginkaan aloittaminen. Vaikka olisi joskus sellaista tehnyt ennenkin. Kun on pitänyt kirjoittamisessa väliä useampia vuosia, tuntuu alussa todella siltä että alku aina hankalaa. Mutta sananparsihan jatkuu niin, että lopussa, luojan kiitos, seisoo… vai olikohan se sittenkään ihan niin?
Hankalinta lienee se, että vaikka omassa päässään kokeekin jotkut asiat hyvinkin tärkeiksi ja on löytävinään niistä mielenkiintoistakin sanottavaa, on todennäköistä, että ne eivät sittenkään kiinnosta ketään muuta niin paljoa, että niitä kukaan vaivautuisi lukemaan.
Blogin kirjoittamista julkisesti voinee verrata Etelä-Amerikan intiaanien joskus käyttämään tapaan suhtautua itse valitsemansa johtajan tekemisiin ja asemaan. Valittu johtaja pantiin istumaan jakkaralle nuotion päälle ja heimo kävi tuntemuksiensa – ja johtajan ansioiden mukaan – lisäämässä puita tai vähentämässä tulta nuotiossa. Varsinaista hiillostusta. Näinhän myös kirjoittaja saattaa kokea saamansa palautteen – tai palautteen puuttumisen.
